Written in English
Jääportit – Avarrus
First the truly magnificent artwork of this luxury Digipak release deserves special mentioning as it has wonderful aquarel paintings by Mindy that strongly remind of the work of Tor Lundvall. Mindy is also responsible for violin and vocals on this cd of the Finnish Jääportit. This cd is released by the Czech Epidemie records and after some research i found that we’re dealing with the Finnish Tuomas M. Mäkelä here, who has released his latest cd as Jääportit with the Finnish Firebox label, which is more known for it’s doom metal releases. Already 10 years this Fin is busy with ambient music, eventually inspired by Mortiis and Burzum, but over the years he manages to create more layered and intelligent dark ambient. Avarrus has 5 tracks consisting of quite organic sounding ambient with long-stretched drones and the usage of acoustic instruments such as a (manipulated) guitar, sound bowls and piano. Furthermore you’ll hear cold sounding synths and warm sounding flutes. With at times a very nice build-up in tension, with rhythms that set in, and make it resemble filmmusic and ambient-triphop from the ’90s. The atmosphere on Avarrus is dreamlike. Somehow this reminds of the later albums of Ulver, but of Boards of Canada as well. Curious? Check for yourself as Jaaportit surely deserves the attention.
-Review by: TekNoir / Gothtronic, Feb 2007.
Jääportit – Avarrus
Artist: Jääportit
Title: Avarrus
Label: Epidemie Records
Genre: Ambient / Electronic
The intermingling of the electronic and ambient often go hand in hand, especially given that the latter is generated more often than not out of synthetic sounds or samples, and Jääportit’s expression is no less similarly so save for the inclusion of the featured visual artist, Mindy, whose pastels adorn the album but whose musicianship also colours the album with violin and vocals.
The initial scuttling ambience leads way to euphonic tribalism of hand-beaten drums snaking very danceable softened rhythms with transfixed melodic acclivities bent by bass swell and flashes of intimate noise. The contrails left by the treads of drones are frosted offerings and the album’s production, despite aiming for the ‘cold’ leave a decidedly ‘warm’ effect as crystallized peaks never seem to surface, just a blanket of encompassing frequencies; not that the work is badly mixed or mastered for its cincture has a certain purblind mist obscuring it requiring successive listens to best analyze its vicissitudes, though one can’t help but feel a certain level of iciness could have enriched the work.
Electric guitar work bravely features enmeshed with fulgurant spears of phased stars and dermal bass, both creating a percussive dint as hypnotic as Avarrus’ previous entrancing rhythms. Coupled with the exploratory and filigree-full organ- and synthesizer-work byways to psychedelia are illumed in the frosted darkness. Inferences to Mortiis come to mind in the more languid tracks, beaded with droning dirges like some hermit composer somewhere deep in the woods, yet Jääportit shows heredity rather than replication by inveigling with a coverture of tractive electronic rhythms.
A fascinating and darkly childish mien adorns the six page gatefold of this digipack, all six panels luxuriously inset with arabesqued borders to feature the scampering lines of pastel work that illustrates the weird at night, and gay colours contrast with the semi-symbolic scenes with swirled and blurred edges: an ethereal aura to complement the music. An interior die cut sleeve tucks away the similarly psychedelic line rendering of the disc. On heavy quality card with a silken matte feel gives the package a delightfully unique appeal.
Sunday, April 01 2007 @ 12:00 AM PST
Contributed by: symbolique / Heathen Harvest
Jääportit – Avarrus
Jääportit is called a band, but actually it is the musical project of the Finn Tuomas M. Mäkelä who evokes soaring, cosmic sounds out of his digital machines since 1997. In 2004 I already reviewed his previous album ‘Uumenissa’ that was released at the doom label Firebox Records then. The man has worked on new songs for two years and one can find the outcome on ‘Avarrus’; released at the end of 2006. This third album was launched by the Czech label Epidemie Records.
This time Tuomas has cooperated with Mindy who plays violin and sings, but she has also painted the very beautiful artwork (aquarelle paintings). Vocals are a kind of wordless creating of atmosphere and the violin never has a prominent function, but it is integrated in the global sound. The five extensive songs are a natural continuation of earlier work and that means dreamy ambient sound-scapes or cosmic music. The long drawn out floating synthesizer sounds spontaneously evoke images of slow moving planets in our milky way, now and then accompanied by some cautious percussion (long live the rhythm-box) and actually they can go on for hours like this. It is excellent music to meditate, smoke a joint and see the most breath-taking sceneries flowing under you in a haze or simply as agreeable background music. Like I said before, these days we call it “ambient” or “new age” or “electronic music”. We can easily call it cosmic music as well, for it is a modern version of what bands like Tangerine Dream, Klaus Schulze or Vangelis did long ago. If you like it, it may be quite relaxing, otherwise you will find it monotonous pretty soon. My experience is somewhere in between.
Rating 75/100
-Vera, Lords of Metal
Avarrus – arvostelut suomeksi (in Finnish)
Jääportit – Avarrus
Olen aina ollut periaatteessa ambient/darkwave-miehiä, mutta suurin osa siitä on ollut puuduttavan tylsää. Jääportit on kuitenkin aina onnistunut välttämään sudenkuopat ja luomaan jotakin eleetöntä ja samalla mestarillisen kaunista. Jääportit ei ole koskaan pelkistynyt mitäänsanomattomaksi droneksi vaan muistanut pitää matkassa sävellykselliset elementit kuten melodian ja rakenteen. Tutustuessani Avarrukseen ensimmäistä kertaa minut valtasi aluksi huoli, sillä se ei kuulostanut samalta kuin Uumenissa. Se on kokeellisempi, salaperäisempi, paikoin jopa tribaali. Jonkin ajan kuluttua huomasin kuitenkin pitäväni Avarruksesta sittenkin enemmän. Jääportit oli miehistynyt ja lähtenyt rohkeasti käymään rajojaan. Avarrus on määrätietoinen, käskevä ja vahva levy.
On vaikea eritellä, miksi Jääportit ja erityisesti Avarrus on minulle niin voimakkaan läheinen elämys. Se ulottuu jonnekin syvälle perustuksiin asti, siihen mikä määrittää minut. Kokemus lähestyy nostalgiaa, muistoja kasettipesän naksutuksesta keskellä unetonta yötä. Se tuntuu myös muistuttavan minua monista peli- tai elokuvaklassikoista, jotka niin ikään ovat aina piirtyneet mieleeni pitkälti musiikkinsa kautta. Alas linnan alle sykkii alkukantaista paljautta kuin Falloutin aavikko ja sen postapokalyptinen, fatalistinen tyyneys. Karu, pakon sanelema elämäntapa, muinaisista ajoista asti pitkänä perinteenä jatkunut beduiinien vaellus. Matkusta yöllä, lepää päivällä. Ulottuu iänikuiseen alkaa samoissa tunnelmissa, mutta päättyy uuteen mekaanisen todellisuuden nousuun tuhkasta ja raunioista – kaikuja Terminatorista. Elämä on sitkeää, mutta sen saama muoto pysyy harvoin samana pitkään. Kierteispiiri tuntuu jatkavan tätä muutoksen ja ennustusten täyttymisen teemaa. Se muuntuu ja kehittyy hienovaraisesti ja käsittää mittaamattomia ajanjaksoja ihmeineen. Kvantti-ilmiöt kuplivat tyhjiössä.
Alkulimassa tapahtuu selittämättömiä kemiallisia reaktioita. Järjestyksen näennäinen paikallinen lisääntyminen, joka käsittämättömän pitkien aikojen kuluessa lopulta väistämättä haipuu tyhjyyteen ja entropian voittoon.
Pois muodot huuhtoo ja Kun kolme kuuta katoaa tuovat mieleeni Dyynin. Ne naittavat ajatuksissani yhtenäisellä tavalla kaksi teemaa: erämaan armoilla elämisen ja sen puhdistavan vaikutuksen sekä asioiden perimmäisen pysyvyyden mittakaavan ja muodon vaihdellessa. Ihmisen on turha yrittää hallita luontoa, sillä tässä pyrkimyksessään hän tekee itsestään entistä enemmän sen orjan. Jotkin asiat kutistavat meidät vain pieniksi hiukkasiksi suunnattomuudellaan. Meidän tulisi tajuta itsemme ennen kuin voimme yrittää käsittää ympäristöämme. Näitä ajatuksia herättäessään, tarkoituksella tai tarkoittamattaan, Avarrus osoittaa olevansa vaikuttava, onnistunut ja muistettava teos.
Kirjoittanut Mikael Tutti, 1.9.2008.
Jääportit – Avarrus (Albumi)
Tuomas M. Mäkelän ambient-projekti Jääportit vakuutti edellisellä levyllään Uumenissa täysin. Tummasävyinen, viileitä ja uneliaita yön sävyjä maalaileva levy tasapainotteli juuri sopivasti melankolian ja rauhallisuuden välillä, luoden ainutlaatuisen äänimaton. Ei siis ihme, että kyseinen julkaisu on muodostunut yhdeksi kestosuosikeistani ambientin saralla.
Puolisen vuotta sitten julkaistu Avarrus tarjoaa uuden sukelluksen routaisen ambientin maailmaan. Yleisilme on edelleen rauhallisen viileä, mutta dramaattisia käänteitäkin on mukana. Levyn säväyttävimmät kohdat ovat kuitenkin kiireettömästi ja tyylikkäästi toteutettuja, ja halpojen kikkojen tarjoamat sudenkuopat on vältetty. Aikaisempaan tuotantoon verrattuna Tuomas on siirtynyt kärkevämpään ilmaisuun rytmien ja koskettimien osalta. Selkeämpi linja ottaa onnistuneen pesäeron aiempaan levyyn, mutta tunnelmatasolla tutkitaan tuttuja teemoja. Musiikki on jälleen voimakkaan visuaalista, ja luo toinen toistaan upottavampia mielikuvia. Näitä visioita tukevat myös yönsinisten maalausten koristamat levynkannet.
Avarrus asettuu muutamalla kuuntelukerralla vaivatta edeltäjänsä tasa-arvoiseksi jatko-osaksi, eikä parin kuukauden kestokuuntelukaan ole onnistunut levyn arvoa laskemaan. Jääportit johdattaa kuulijan syvemmälle Uumenissa -levyllä avattuun maailmaan, ja uskokaa pois, nähtävää riittää.
Pisteet: 5/5
Arvostelija: Atte Jaakkola, Noise.fi, 27.05.2007.
Jääportit – Avarrus
(Epidemie)
Jääportit, eli käytännössä Tuomas M. Mäkelä, luo toisella täyspitkällä cd-julkaisullaan rauhallisen matkan äänimaisemiin. Siellä kaikki lipuu hiljalleen ohi jopa riehaantuessaan. Levy koostuu viidestä pitkästä kappaleesta ja se hengittää ympäröivän maiseman mukana. Siinä on jäätävyyttä, hypnoottista tunnelmaa ja kauneutta.
Avausraita Alas linnan alle yhdistelee Nemesiksen kylmyyttä Dead Can Dance -henkiseen rytmiikkaan. Toinen biisi Ulottuu iänikuiseen antaa odottaa pakkasessa kunnes kaiken täyttävä delay-kitara syö sen. Kolmas raita Kierteispiiri laittaa vauhtia koneeseen phaserin läpi ajetulla kompillaan, ja nelonen, Pois muodot huuhtoo, on kuin minimalistista Orbitalia. Levyn päättää majesteettisilla syntikoilla ja pianolla leijaileva Kun kolme kuuta katoaa. Lisätään osiin vielä hieman melodikaa, viulua ja Mindyn ääntä. Teos on valmis.
Kansitaiteen ja kappaleiden nimeämisen ansiosta ropsahtaa sitten se kymmenes piste. Erityisesti biisien nimissä on samanlaista muinaisuutta kuin esimerkiksi Tenhi on viljellyt kappaleissaan. Ne eivät paremmin voisi kertoa kuulijalle levyn sisällöstä.
Tämä levy on ehdottomasti parhaimmillaan pitkällä matkalla, kun ikkunan takana sataa hiljalleen lunta. Talvinen kaupunki on todella kaunis.
10 pistettä (Yksi vuoden levyistä)
-Jarkko Tiusanen / Sue #104 Maaliskuu 2007
Jääportit: Avarrus
Epidemie
Törmäsin Jääportteihin ensimmäistä kertaa Mikseri.net-sivustolla. Yhden miehen orkka on edennyt urallaan aimo harppauksen eteenpäin. Toisen kokopitkän, Avarruksen, on julkaissut tsekkiläinen indielafka. Tämä kuvastaa hyvin myös marginaalisen elektronimusiikin poikkeavia toimintatapoja. Kotoa käsin operoivan artistin ei tarvitse huolehtia keikkailun tuomista käytännön ongelmista, ja googletuksen perusteella näyttää siltä, että alan harrastajat tuntuvat löytävän kiinnostavan artistin muunlaisen markkinoinnin sijaan yhä useammin erilaisten internet-yhteisöjen kautta.
Avarrus kätkee sisälleen eräänlaista vanhan liiton syntetisaattoriambienttia, jossa kuuluu genren klassikoiden, esimerkiksi Tangerine Dreamin vaikutus. Artisti viittaa nimessään ja saatekirjeessään (norjalaisen Biospheren tavoin) arktisen maiseman kuvitukseen, ja mikäpä ettei, kyllä tätä kuunnellessa voi tunturituulten tuiverrukset kuvitella kun silmänsä sulkee. Kiekon suureellista ja dramaattista tunnelmaa luodaan tuhdeilla padeilla ja jylhillä sekvensseillä. Pääosin synteettistä äänimaisemaa elävöittävät “livenä” soitetut koskettimet, joilla sooloillaan välillä jopa progen hengessä. Vaikka musiikin pääpaino on saundimaalailussa ja draamallisten kaarien kehittelyssä, ovat Avarruksen ansiot myös harmonioiden ja melodioiden minimalistisessa hienostuneisuudessa. Omaksi suosikiksi nousee levyn aloittava mystisyyttä uhkuva Alas linnan alle.
Avarrus on ennen kaikkea taiten ja harkitusti kasattu kokonaisuus. Kuitenkin sitä kuunnellessa tulee kiinnittäneeksi huomiota pariin lapsukseen. Delayta käytetään turhan paljon rytmipuolella, joka tekee beateista epämääräistä hässäkkää. Oivaltavaa ohjelmointia arvostavat voisivat sanoa tätä halvaksi kikaksi. Digitaalipiano on myös harvoin kovinkaan vakavasti otettava instrumentti. Näistä pienistä kauneusvirheistä huolimatta Avarrus on hyvin nautittava lapinmatka.
4/5
-Sami Nissinen / Desibeli.net 01.03.2007
Reviews of Avarrus written in Czech
Jääportit: Avarrus (CD)
5 skladeb / 46:10, Epidemie Records
Finský elektronický projekt Jääportit sice dosud nepatr(ì mezi frekventovaná jména, jeho ume(lecký stru*jce Tuomas M. Mäkelä jej však založil již na podzim roku 1997. Sám jako aktivnì klávesista v ne(kolika rockových seskupenìch (v rozmezì od progresivnìho rocku až po industriálnì metal) vnesl do Jääportit silne( pr(ìtomný prvek kompozice, veškerou hudbu však od poc(átku nahrával pomocì klávesových nástroju* a elektroniky. Po raných nahrávkách realizovaných v podobe( CDR nosic(u* c(i magnetofonových kazet se hudebnìmu sve(tu výrazne(ji pr(edstavil až v roce 2004 prvnìm oficiálne( vydaným albem Uumenissa.
Stejne( jako na ne(m se Jääportit i na albové novince Avarrus pr(edstavujì v podobe( lehce eklekticky zne(jìcìho, zároven( však hudebne( vyzrálého te(lesa, jež velmi organicky propojuje postupy space-elektronických pionýru* se zvukove( delikátnìmi nahrávkami labelu Fax, a které sférické ambientnì nálady str(ìdá s epic(te(jšìmi pasážemi, zr(etelne( prozrazujìcìmi Mäkelovy rockové kor(eny.
Z tohoto úhlu pohledu je pome(rne( zajìmavá dramaturgie alba, na ne(mž jakoby nás autor chte(l postupne( provést hned ne(kolika vývojovými etapami elektronické hudby. Možná nejodvážne(ji hned v úvodnì Alas linnan alle, kde Mäkelä nechává rozeznìt své analogové istrumentarium sme(rem do rozsáhlých vesmìrných výšin podobne( jako Klaus Schulze a Tangerine Dream, zároven( jej však decentne( podbarvuje výrazovými prostr(edky po vzoru soundartových ume(lcu* (drones a fieldrecordings).
Takr(ka minimalisticky strojová Ulottuu iänikuiseen upomene na dalšì ne(meckou krautrockovou legendu Neu!, aby nám Jääportit hned v následujìcì Kierteispiiri pr(edstavili pár klasicistnìch stupnic z typicky artrockového rejstr(ìku a pove(domé „space moogové“ bublánì. Do jejì druhé c(ásti se pr(eneseme za pr(ìtomnosti syntetických rytmu* s ohlasy rozme(rné tvorby Pete Namlooka a v samotném záve(ru zu*stane prostor i pro uvolne(né chilloutové nálady (s pe(veckou úc(astì druhého regulérnìho c(lena Jääportit, zpe(vac(ky a houslistky Mindy). V záve(rec(ných dvou skladbách jsou pak Jääportit z hlediska be(žného posluchac(e ješte( o poznánì vstr(ìcne(jšì. Své jarreovsky melodické sekvence podporujì výraznými tanec(nìmi rytmy, aby úplne( na záve(r ve své chladivé syntezátorové lázni nechali rozeznìt i špetku romantizujìcìch pianových akvarelu*.
I vzhledem k všemu výše zmìne(nému lze k poslechu alba Avarrus pr(istoupit ze dvou pohledu*. Asi nebude urc(en pro posluchac(e, kter(ì lpì na invenci a plejáde( originálnìch nápadu*, na druhé strane( ale pr(inášì oduševne(lý, velmi pr(ìjemne( zne(jìcì elektronický ambient, jež leckoho snadno unese sme(rem do kosmických výšin stejne( jako jiného obestr(e typickým severským chladem. Podobným, jakým na nás promlouvajì nesmìrne( pu*sobivé pastelové kresby Mindy z tr(ìpanelového kartonového obalu, a které jdou vìce než vemlouvave( ruku v ruce s hudebnì náplnì celého alba.
-Igor Novác / Okultura 16.01.2007 22:29