Luomaan lunta

 

“jää luodaan
jääluolaan

 

katseesi sinne käännä
nyt odotan sinua, minua
tuntematon ystävä
näetkö heitä, jäätyneitä

 

itkeviä onnellisia
elämän patsaita
unohdettuja muistoja
ja kauniita unia

 

jää luodaan
jääluolaan

 

ikuisuuteen katoavat
nyt sun kyyneleet
minun ovat jo jäätyneet
ja sormeni kylmenneet”

 

– Tuomas M. Mäkelä, 2000.